Kivipellon Saila

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihana marraskuu

Voisi kai sanoa, että marraskuu on pitkä, pimeä ja sateinen. 
Marraskuu on minun kuukauteni, vaikka olenkin lokakuun lapsia. Syntymäpäiväni aikoihin viime kuulla 
 koin elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen
 ikäkriisin - voitteko kuvitella, täytän 26 vuoden päästä 85 vuotta. 

Asia masensi minua suunnattomasti ja hain lohtua ihmisiltä, joiden kuvittelin ymmärtävän tuskani. Mutta arvatkaapas mitä, hehän olivat suunnattomat huvittuneita asiasta, loukkaannuin. 
Tapasin onnenkantamoisena yhden supermummon 
- 79 - vuotiaan 'ikivanhan'. 
Hän antoi kriisiini hyvän terapian 
- älä hautaa itseäsi ennenaikojaan! 
Se paransi kriisini...kirjoitan tästä myöhemmin lisää.

Mutta syksy on ollut täynnä tekemistä. 
Valmistautuminen jouluun on ollut rakkain puuha, 
joka onkin jälleen vienyt aikaa. 
Korttitalkoot menoillaan, lahjojen hankinta hyvässä vauhdissa ja Tampereen kädentaitomessut, runsauden sarvi jossa tassuttelin tehden 'maltillisia' ostoksia lähes neljä tuntia ja sitten puhti loppui. 

Tein monta hyvää päätöstä ennen messuille menoa. 
Listasin muka mitä tarvitsen, 
mutta tarpeitapa syntyi koko ajan lisää - no sen verran rajallinen olin, että suurimmat hankinnat kohdistuivat korttitarpeisiin. Lankaa päätin olla ostamatta ainuttakaan kerää, 
kilo Novitan 'Usvaa' tuli kympillä mukaan ja trikoota, 
johon ihastuin - löysin siis mieleiseni trikooloimeani varten. Nukkekotimessut oli pieni pettymys, 
pienoisrautatiet olivat hienoja, mutta eivät sytyttäneet. 
Jälleen heräsin eloon, messuilla näin muutamia ihania tuttuja ja paljon kässäherkkuja. 

Alla pikakatsaus messuista:




Himmeleitä Raahen Taitopajalta.


Pitsinnypläystä joskus kokeilen...



Lankavan standilla viihdyin - taas. Tarpeet tuollaiseen karvakuuseen muutti meille (valkoinen ja harmaa), teen ne joksikin jouluksi.



Pirkanmaan Taitokeskus. Siellä sain tuen ikäkriisiini ja paljon erinomaista opetusta Minnalta ja Tainalta opetellessani mattoa kutomaan - kaunis kiitos Teille molemmille! Melkosia kädentaitajia Taito-keskuksissa onkin ympäri Suomen!



Nukkekodit ja Barbit. 
Meillä on juurikin tuollainen samanlainen nukkekoti odottamassa remonttia ja joskus muitakin leikkijöitä kuin minä. 
Barbien vaatesuunnittelu on myös alkamassa, ihan noin blingblingkolttuja tuskin teen, mutta jotain kuitenkin. 
Nuo minikahviserviisit olivat niin suloisia!!




Tykkäsin näistä Petäjäveden Villakamarin tuotteista tosi paljon!


Ihania narullisia Kaunein kukkapatalappu-kilpailun aarteita.


Hiljalleen siis Joulua kohden näillä eväillä. 
Aikani on kulunut myös lavakaulustarhan tutkailuun ja perehtymiseen mm. tiheäviljelyyn sekä lavojen perusteelliseen hoitoon ja matoystävien hellimiseen, rinnakkaiskasvien suunnitteluun jne... Vielä en tarttunut siemenluetteloon, 
vasta vuoden vaihteen jälkeen. 
Nautiskelen joulun valmistelusta.

Pelakuissa vielä jokunen kukka. 


Viime vuotinen amaryllys yllätti kukkavanalla lähes surkeasta hoidosta  huolimatta. 

Venuksenkengässä on kaksi nuppua!
 

Talvi kai tekee tuloaan. 
Onneksi sain kaikki syystyöt tehtyä ja ne valkkaritkin viimein maahan sekä muutama alepussi kukkasipuleita yllättävänä aarteena alliumit, joista en tiennyt edes pitäväni!

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille! 
Nautitaan hämärän hyssystä!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Ystäväni Between blogista Rikkaruohoelämää 
haastoi minut jo melkein kuukauden päivät sitten 
tähän mukavaan haasteeseen mukaan. 
Nyt onkin sopiva hetki hiljentyä kesällä otettujen kuvien pariin katsomaan, mitä kesä meille antoi ja toisaalta taas miettimään ja suunnittelemaan 
mitä kaikkea kivaa ensi kesänä voisi kasvattaa ja puuhastella.



Mietin ensin, mitkä voisivat olla ne viisi asiaa,
 jotka ilahduttivat minua eniten. 
Kuvien selaaminen avasi aika helpollakin nuo puutarhamuistot, jotka voimaannuttavat vieläkin.

Alkava kesä

Odotin kesää niin kovin! 
Polvi ikävästi jälleen kiukutteli ja se harmitti. 
Apuun riensi kummityttö. 
Hän avasi kesäkauteni kukkamaiden kunnostuksella. 

 
Ihan yksin hän ei sitä puuhaa tehnyt, 
virallinen valvoja piti silmällä, 
että kaikki tuli tehtyä huolella!


Onni on ihana kummityttö!

Sinivaleunikko



Haaveideni kukka. 
Sinivaleunikoita ja komeavaleunikoita ostin Vakka-Taimesta. 
En voinut hurjimmissa unelmissanikaan ajatella, 
että pääsisin nauttimaan tuosta ihanasta puhtaan sinisestä kukasta. Pääsin kuitenkin. 
Sinivaleunikko kukki upeasti ja pitkään. 
Komeavaleunikon kukintaa vielä odotan. 
Kukinnan innoittamana hankin valkoisen sinivaleunikon sekä satiinivaleunikon taimia Tommolan tilalta messureissuillani.

Pionit

Kesä oli huomattavan sateinen. 
Pelkäsin, että pionien kukintakausi menee ihan pommiin. 
Raskaat kukat eivät kestä iankaikkista sateen ropinaa. 

 
Sain kuin sainkin kohtuullisen kukinnan, 
siitä olin niin iloinen. 


 
Iloinen olin myös siitä, että sain pionipenkkiäni laajennettua. Violetit härmääntyvät leimukuvat saivat antaa tilaa kukkien kuningattarille. 
Kymmenkunta uutta pionia muutti meille, tilaa vielä on joten ensi keväänä hankintoja teen lisää. 
Melkein hepulin sain, 
kun huomasi pionipenkkin salamatkustajana muuttaneen keltaisen pionin!




Retket

Kesä on puutarharetkien aikaa. 
Tein muutaman suunnitellun retken oivallisiin kohteisiin. 
Tärkein retki ilman muuta oli perinteinen 
Suvikummun Marjan kanssa tehty 






Vakka-Taimeen tein toisenkin retken 
Kivipellon isännän kanssa, 

Saaripalstan Saila ohjasi minut ihastumaan näihin upeisiin kanadanliljoihin! Se kävi helposti!!
  silloin kävimme myös Taivassalossa Pionien kodissa. 
Helppoa on varmaan arvata, että jokunen taimipotti sieltäkin mukaan lähti. 


Kesäinen Avoimien puutarhoiden retki 
oli myös kauniin muiston antava. 
Kävin vain yhdessä tarkkaan valitussa kohteessa 
- Korpijaakon ruusutilalla. 
Paikka ei pettänyt nytkään. 
Ruusutarha on erittäin suositeltava retkikohde. 




Hyvin suositeltava kohde on myös Lepaan puutarhamessut
Sekin reissu antoi paljon iloa jo siksikin että tapasin siellä blogiystäväni Cherin
Etiäisenä aavistin, että tapaamme ja tapasimme kuinkas muutenkaan yhteisten blogiystävien tekemien 
upeiden esillepanojen kohdalla.  
Vaikka sade uhkasikin ja satoikin, Lepaalla pääsin tutustumaan upeaan puutarhaan, jotenkin missasin kasvimaan, mutta ensi vuonna sekin tarkastetaan ilman muuta!



Ihanat sinisarjat!

Kasvimaa ja kasvihuone

Kasvimaan upea kasvu on myös suuri iloni ja kaunis muisto kuluneelta kasvukaudelta, suunnaton ilo oli myös onnistuneesta kasvihuoneen tomaattivalikoimasta ja viimein kypsyneistä viinirypäleistä.


Kesä oli sipuleiden kesä. 


Auringonkukkien siementen itävyys oli lähes täydellinen fiasko ja kurpitsoille viileys ja sade oli liikaa. 
Noista kahdesta menetyksestä huolimatta kasvimaa antoi satoaan hyvin avokätisesti. 
Varsiselleriä kasvatin ensi kertaa, se onnistui yli odotusten 
ja ensi vuoden kasvatuslistalle ilman muuta sen laitan. 






'Tuulikki' kukki upeasti niin kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin!
Aika kultaa muistot. 


Vettä satoi ja satoi ihan mahdottomasti ja aurinkoisten päivien määrä oli pieni. 
Mutta oli kuitenkin kesä. 
Vuodet eivät ole veljeksiä, 
hiljainen toiveeni olisi ensi kesälle lämpöä hiukan lisää 
- sataakin saa, mutta kohtuudella.

Tämäkin haaste on kiertänyt kai aika monella. 
Nyt en haasta ketään henkilökohtaisesti, 
mutta haastan sinut blogini lukija. 
Nappaa koppi ja vaivu kesän kuvien hurmaan. 
Vastaa, jos tunnet haasteen omaksesi!
 
Haasteen säännöt:
Tee postaus siitä, miktä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta 
(siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa,
Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin.

Ihanaa alkavaa viikoa!


perjantai 3. marraskuuta 2017

Puu, joka on tärkeä ja merkityksellinen

Tässä haasteessa oli ajatuksena kertoa tärkeästä tai merkityksellisestä puusta. 
Valinta oli epätoivoisen vaikea, 
tuli ajatelmia monestakin puusta, 
mutta jos jaksat lukea tämän maratoonin loppuun, 
siellä kristalloituu viimein se tärkein.
 

Kiitos tästä haasteesta Rannanpihassa Ulla ja Suvikummun Marja!

Puut ovat olleet aina minulle tärkeitä. 
Lapsuuden kodin vanha mänty, johon isäni laittoi minulle keinun. Se jouduttiin kaatamaan 
ja tärkeän puun kaato oli minulle suuri suru. 
Lapsuuden kotipihassamme kasvoi myös suuri koivu. 
Sinne olisi ollut helppo kiivetä, mutta sääntö oli ankara, 
vain alaoksille.
 Koivu oli myös pihan sirkuttajien laulupuu.

Puuharrastukseni heräsi vuosia sitten. 
Erikoispuihin en ollut vielä silloin paremmin vihkiytynyt. Ystäväperheen rouva toi kerran meille tuliaisiksi 
mikrolisäämänsä puuntaimet. 
Se ehkä oli sysäys kasvavaan kiinnostukseeni. 
Paperikassissa oli makeapihlaja, pylväspihlaja, sulkaharmaaleppä ja pylväshaapa. 
Myöhemmin saimme häneltä opintomatkaltaan 
Tanskasta tuoman sinikuusen testikasvatukseen. 
No tässä oli potkua kerrakseeen.

Tuo olikin sellainen ajankohta, 
että Kivipellon isännällä oli ajatus rakentaa kotikonnuilleen 
meille uusi koti. 
'Tonttimme' on tilava. Tänne mahtuu puita. 
Noille saamillemme puuntaimille löytyi heti paikat ja ovat kasvaneet komeasti. 
Lehtikuusi on ollut aina suosikkipuuni, 
samoin upean syysvärin saava mongolianvaahtera. 
Pihapiirin reunaan tien varrelle laitettiin toistakymmentä lehtikuusta ja Pinsiön taimitarhan syksyn taimiloppuunmyynnistä ostin joitakin mongolianvaahteroita markan kappalehintaan. 

Lehtikuusilla ikää jo yli 10 vuotta. Ne suojaavat arboretumini pieniä puuntaimia.
Vuodet vieri ja puuasia kypsyi alitajunnassani 
heräten hiljalleen. 
Tammi on kiehtonut jo kauan aiemminkin. 
Kuopus kävi siihen aikaan harrastamassa Tampereella 
ja Metso-kirjaston edessä busssipysäkin vieressä on komeita vanhoja tammia. 
Pyysin häntä tuomaan minulle terhoja kotiin tullessaan, 
jotta saan niistä taimikasvatukseen siemenet. 
Sen kummempaa ajattelematta laitoin terhot kasvimaahan, 
noin reilu 30 kpl. 
Ihania pieniä taimia nousi keväällä. 
Tammet saivat vankistua kasvimaallani, 
kunnes tuli aika niiden siirtoon oikealle paikalleen. 
Taimia kaivettiin ja kaivettiin. 
Tammen kasvutavan tuntevat tietävät, 
että vaikka maan pinnalla on pieni taimipiiska, 
juuret ulottuvat lähes Kiinaan saakka. 
Sain vakavan varoituksen Kivipellon isännältä 
- koskaan ei enää tammia saa laittaa kasvimaahan kasvamaan tai saan ne itse kaivaa pois!

Varovasti sen jälkeen olen laitellut siementaimia 
monen monesta puusta. 
Pari vuotta sitten sain kuningatarajatuksen: pian täytän 60 vuotta, mikä olisikaan paras syntymäpäivälahja. 
Oma arboretum tietenkin. 
Voi miten iloinen olin keksinnöstäni. 
Isännä pehmittelyyn meni aikansa 
ja sain kuin sainkin oman pienen arboretumin. 
Mietin taas kerran, mitä sinne haluan. 
Tässä kohden apuun tuli ystäväni Suvikummun Marja
Surukuusi täytyy saada, mutta mistä! 



Oli ensimmäisen bloggaritapaamisen aika ja niin surukuuseni matkusti Raumalta meille Marjan takapenkillä. 
Voi sitä ilon määrää! 
Vielä tarvitaan lisää puita - ajattelin! 
Teimme samaisen vuoden syksyllä Marjan kanssa 
puutarharetken Vakka-Taimeen. 
Sieltä mukaan tuli pähkinöitä, kivikoivu, paperikoivu ja otatammi.

Otatammi

 Vielä oli tilaa - havut kiinnostivat! 
Vinkkiä tuli jälleeen Marjalta! Tein puunhakuretken Lohjalle Sundbergin taimistoon
Haaveena oli kumopata-kuusi. Sitä en saanut, koska heillä ei ollut mikrolisättyjä kumopatoja, vaan varrennettuja. 
Varrennetuissa kumopatoissa kasvutapa ei aina säily. 
Mutta tyhjin käsin tämä retki ei päättynyt. 
Mukaan tuli kultakuusia, purppurakuusia, surukuusia ja muutama käärmekuusi, luutakuusi ja ihanainen 
kääpiöserbiankuusi  Picea omorika 'Nana´.

Purppurakuusi

Kultakuusi

Kääpiöserbiankuusi 'Nana'
Arboretumini on alkanut täyttymään hiljalleen. 
Vakka-Taimen retkillä on mukaan tullut vielä lisää lehtipuita - pähkinöitä: tavoitteenani oli saada siipipähkinää ja punapähkinää lisää ja sainkin. 

Vakka-Taimessa on paljon pähkinöitä!

Punapähkinä
Vielä pari kiellon päälle. 
Tukholman puutarhamessuilta löysin kotimaisen tuottajan muhkuralepän ja se piti ilman muuta tuoda mukana. 

Muhkuraleppä
Viime kesäiseltä perinnematkalla 
jouduin Viherlassilassa koetukselle - päätin, 
etten yhtään puuta osta. 
Jouduin koetukselle ja luja itsehillintäni piti - melkein. 
Mukaan tuli vain yksi puu, koreanpihta 'Silver show'. 
Olen saanut Kivipellon isännältä vakavan varoituksen - yhtään puuta en saa hankkia ennenkuin kaikki valeessa olevat taimet on maassa. Olin samaa mieltä, mutta minut Lepaan puutarhamessuilla vieteltiin - visakoivu huuteli perääni ja pitihän ressukka mukaan ottaa kaksin kappalein.

Puut ovat siis lähellä sydäntäni. 
Puun päivä 27.9. Vesan päivä 
pitäisi julistaa liputuspäiväksi.
 Jokaisen puun istuttaminen on todellinen ekoteko 
ja tärkeä jokaiselle luonnon ystävälle. 

Sitten perimmäiseen kysymykseen: mikä on merkityksellisin puuni. Jokaiseen puuntaimeeni minulla on 'suhde', 
jokaisella on oma kertomuksensa. 
Arboretumiini puut on valittu huolella, vaikka taimikaupassa olenkin kuin harakka hopealusikoiden kanssa. 

Tärkeimmät itse istuttamani puut ovat ilman muuta surukuusi
jonka kanssa olemme jo melkein saman mittaiset, hän on vain solakampi. Myös paperikoivu on hyvin kaunis ja rakas. Upea paperikoivumetsikkö löytyy Tukholman messuhallin ympäristöstä. Sen näkeminen saa hiljentymään. Rakas puu on myös punapähkinä. Vakka-Taimessa siihen rakastuin ja rakkaus on säilynyt ja lämmin edelleen.
 
Paperikoivu
Mutta rakkain kaikista on vanha metsäkuusi
paksurunkoinen, lähes taivaaseen yltävä. Vanha kuusikko sammalmatolla saa minut onnelliseksi. Omassa metsässämme usein käyn hiippailemassa vanhojen kuusten alla, kuuntelemassa tuulen leikkiä oksistossa.  



Vaikka tämä haaste on kiertänyt jo hyvän tovin, 
haluan silti haastaa mukaan
Tarttukaa tähän, jos se puhuttelee ja haluatte jakaa ajatuksianne, jos syksyn touhujen jälkeen on voimavaroja. 
Tiedän, että teillä kolmella on myös 'suhde' puihin! 

Oikein hyvää pyhäinpäivää ja alkavaa viikonloppua!
Nautitaan luonnosta, nautitaan puista! 

Valtava käärmekuusi Hatanpään arboretumissa.