Kivipellon Saila

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lapsuuden puutarhamuistot

Olen saanut kolme ihanaa haastetta. 
Hiljalleen alan niitä työstämään. 
Haasteet ovat hyvin mielenkiintoisia ja nyt minulla on aikaa. Keuhkoputkentulehdus kaatoi sänkyyn (lue: tietsikan viereen) ja nyt on mukavaa katsella kesäisiä kuvia, ovathan ne hyvin piristäviä, jopa terapeuttisia.



Kruunu Vuokko blogista Puutarhan Lumo 
haastoi minut muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. 
Kiitos Kruunu Vuokko!

Puutarha, kukat ja luonto ovat olleet vahvoja elämäni kannattelijoita ihan pienestä asti. 
Minulla on vahvoja tunnesiteitä, 
tuoksumuistoja ja tilannemuistoja 
hyvin monista rakkaista kukista ja kasveista 
jo ihan pienestä asti. 
Rakastin kukkia kovin jo silloin. 
Kotikylässä kirkonkylällä oli Eetun kukkakauppa, 
joka oli satumaani. 
Rakastin kukkakaupan tuoksua. 
Ihailin kukkakauppaan tulleita ensimmäisiä krookuksia,
 freesioiden ja neilikoiden tuoksua ei voi unohtaa.

 Atsaleat, pallokrysanteemit (siis ne vanhat pallot, joita nytkin saa kukkakaupasta) - vallankin keltaiset ja lilat sekä hortensiat olivat todellisia inhokkeja. 
Minulla oli kaksi ikäneitotätiä, joiden seurassa en kovin viihtynyt - he pitivät noista kukista - minä en. 
Aika on tehnyt tehtävänsä, krysanteemit ja hortensiat ovat suosiossani nyt, purkkiatsaleaa en osaa hoitaa, siksi mielestäni se on turhake.

Pioni


Olin ennen kouluikää rakkaalla mummullani hoidossa. 
Mummu vei minut uimaan Huhmarin rantaan. 
Matkan varrella asui vanha täti. 
Pihallaan kasvoi unelmien kukkani, vaaleanpunaiset pionit. 
Niitä olisin jaksanut katsella kauan. 
Pihaan ei saanut mennä tuoksuttelemaan. 
Minulle riitti tuo upea näky. 
Silloin päätin, että kun olen iso ja minulla on oma piha, 
silloin kasvatan noita samoja kukkia ja paljon. 
Se on osaltaan toteutunutkin, loppua ei näy toistaiseksi.

Runoilijanarsissi


Pihamaalla keväällä, 
sain silloin jo kulkea paljain jaloin, 
heittäytyä nurmelle katselemaan ihania pieniä piippoja, 
ihmeitä jotka nousivat maasta saaden upealle tuoksuvan kukan huojumaan tuulessa - 
runoilijanarsissin, valkonarsissin tai silloin vain narsissin. Rakastin sitä tuoksua, rakastan edelleen,
 se on osa joka keväistä tuoksutteluretkeä puutarhassa. 
Mikä onkaan ihanampaa kuin kevätillassa tuulenvireen mukana kulkeva narsissin tuoksu. 

Ritarinkannus




Pieni tyttö ja vanha rakas pappa 
yhdessä veneellä järven yli katsomaan autiotalon pihaa Kemijärven Puikkolassa. 
Talossa ei vuosiin ollut asunut enää kukaan, 
piha oli autio, 
sininen ritarinkannus oli vallannut sen omakseen. 
Kuljin korkeiden kukkien keskellä ihaillen sinistä taivasta kohden kurottavia upeita valtikkamaisia kukkia. 
Äkkiä rasahdus...autiotalon pihalta pelästyi poro meitä karaten metsän suojiin. 
Jatkoimme papan kanssa seikkailua. 
Tästäkin tein pysyvän päätöksen - pihallani kasvaa ritarinkannuksia. 
löysin vallan mielenkiintoisen lajikkeen, 
matalaksi jäävän valkoisen ritarinkannuksen (delphinium delfix white)
Siemenestä kasvatin myös 'kääpiölajiketta', jonka korkein verso nousi lähes kolmeen metriin. 

Tuoksuherne



Isän ja äidin hääkuva, 
äidillä pitkä samettinen hääpuku, 
villit kiharat ja suuri kimppu tuoksuherneitä. 
Niitä kasvoi myös kotona kuistin seinustalla. 
Tuoksu näissäkin huumasi, 
huumaa edelleen vuosi toisensa jälkeen.

Queen Elisabet ja Peace



Siskoni Mustikkamummo meni naimisiin ollessani noin 12 vuotias. 
Heillä naapurissa kesäasukkaana asui Anna-Liisa, 
eläkkeellä ollut voimistelunopettaja, ihana ihminen. 
Hänen kanssaan puhuimme paljon kukista, kävimme yhdessä kauppa-autolla ja mustikassa. 
Hänen pihallaan kasvoi nuo kaksi ruusua, 
joita rakastin - rakastan yhä.

Sireeni



Äiti oli sairas. 
Meille tuli auttamaan kodinhoitaja Anna-Liisa hänkin. 
Tomera täti, hiukan häntä pelkäsin, turhaan kuitenkin. 
Perjantai-illalla hänen kotiin lähteissään juoksin hänen peräänsä ja vein suuren kimpun kukkivia sireeneitä, sinisiä. 
Oli meillä yksi valkoinenkin, mutta siihen ei saanut koskea. Sireeneitä kasvaa pihassamme paljon aidanteina, 
vallankin valkoista. 
Sekin kuuluu elämäni rinnalla kulkeviin kukkiin.

Vaaleanpunainen lummedaalia, joriini

Valitettavasti en löytänyt yhtään vaaleanpunaisen joriinin kuvaa, nämäkin ovat ihania!
Kaunein kaikista! 
Enon poisnukkuessa olin aika pieni vielä, 
hiukan toisellakymmenellä. 
Minulla oli viisi markkaa rahaa. 
Halusin laskea oman 'kukkalaitteeni' enon hautakummulle. Ystävällinen tarhuri teki tuolla viidellä markalla pienelle tytölle kukkavihkon, noista ihanista vaaleanpunaisista lummedaalioista. Ennen hautajaisia kuljetin kukkavihkon pyörän tarakalla kotiin. Olin siitä niin onnellinen. 
Vaaleanpunaisia daalioita meillä kasvaa edelleen.

Mustialan ruusu



Kukahan keksi laittaa lapsuuden kotipihaamme punaisen viinimarjan ja Mustialanruusun kasvamaan vierekkäin, 
hankala pari viinimarjasadon kypsyessä. 
Ruusu oli ihana, tuoksu hurmasi ja hurmaa edelleen,
 juuripala omaan pihaankin piti saada. Rakas ruusu.

Lapsuuden puutarhamuistoja on paljon. 
Meillä oli kotipihassa paljon omenapuita, 
kaikilla perheenjäsenillä oma nimikkopuu 
- minulla valkeakuulas. 
Marjapensaita ja kasvimaa. 
Perunamaan kitkeminen kuului meille lapsille. 
Siitä emme pitäneet ollenkaan.
Toisinaan - aika usein konttasimme vakoa myöden perunan varsien suojassa vaon päähän, sieltä salaa takapihan puolelle pyykkinarulle hakemaan pyyhkeeen ja uikkarit ja juosten rantaan. Äiti ja isä eivät tästä oikein ilahtuneet - perunamaa piti perata...nyt rakastan kitkemistä.

Puutarhalla on ollut vahva tunnelataus koko elämäni ajan vähentymättä ollenkaan, vaikka vuosia on kertynyt. 
Puutarha on minulle tärkeä paikka edelleen. 
Saan voimaa niin henkisesti kuin fyysisestikin puutarhassa puuhastellessani. 

Tämä on ihana haaste. 
En tiedä kuinka paljon se on kiertänyt, mutta haluaisin haastaa mukaan vielä 

Ottakaa koppi haasteesta, jos haaste tuntuu hyvältä ja  
herättää ajatuksia, muistoja.


Oikein mukavaa viikonjatkoa! 
Toivottavasti olette säästyneet flunssalta!

44 kommenttia:

  1. Todella kauniita ja hienoja lapsuuden puutarhamuistoja ihanien kuvien kera.
    Kiitos, kun otit haasteen vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukat liittyvät lapsuuteeni hyvin vahvasti, tuoksuissa on paljon muistoja :D. Tämä haaste oli tosi ihana toteuttaa, kiitos kun haastoit minut mukaan!

      Poista
  2. Voi ihanuus mitä puutarhamuistoja ja niin kauniiden kuvien kera♥ Tuli oikein ikävä kesää ja kaikkea sitä kaunista mitä kesä tarjoaa:) Leppoisaa alkanutta marraskuuta
    ja pikaista paranemista sinne❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhamuistoja on tosi paljon, tilannekuvia jotka jostain mielen syvyyksistä aina joku tuoksu, kasvi tai hetki herättää. Kesää on aina ikävä, onneksi aika kulkee siivillä ja pian taas on uuden kesän aika.

      Kiitos! Sain aika vankan antibioottikuurin. Lepo on paras lääke ja kuuma mehu.

      Poista
  3. Kiitos ihanista muistoista. Flunssa on onneksi kiertänyt meidät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Onpa ihanaa, että olette säästyneet flunssalta. Minullakaan ei moneen vuoteen flunssaa ole ollutkaan, mutta nyt on.

      Poista
  4. Olipa kiva kuvaus lapsuuden muisteluista. Sinäkin onnellinen olet saanut lapsuuden viettää maalla, mikä on niin suuri rikkaus. Ilmiselvästi sieltähän se innostus omaan pihaan ja kasvattamiseen on lähtöisin! Voin hyvin kuvitella millainen ihmemaailma on kukkakauppa ollut lapsen silmin, Tiedätkös - tunsin nenässäni sireenin tuoksun, kun pääsin sen kohdalle lukiessani! Hauska kuvaus tuosta perunamaan kitkemisestä, lapsena sitä koitti vaikka millä keinolla välttää noita ikäviä hommia. Ja kumma kyllä, nyt ne ovat parasta ajanvietettä, mikä ei tunnu työltä ollenkaan.
    Ihania muistoja kauniiden kukkakuvien kera - tämmöisiä lapsuuden puutarhamuistoja on niin mukava
    lukea! Oikein hyvää alkanutta marraskuuta sinne, paranemisia sinne ja pidähän itsesi lämpimänä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Sain viettää oikean lapsuuden maalla ja se on voimavara joka kumpuaa jostain sisikunnasta. Se on myös vankka pohja puutarhaharrastukselleni. Eetun kukkakauppa oli paratiisi, aikuisena olen usein ajatellut, että mitä ihmettä kukkakauppias oikein ajatteli, kun pieni tyttö usein kaupassa pistäytyi. Eetu tykkäsi kovin lapsista, ihan kaikista, varmaan siksi hänellä oli aikaa minullekin :D

      Perunamaan kitkeminen oli ihan kauheaa silloin, enää ei :D. Kesäinen sää lämmitti selkää ja perunan sänki tuntui loputtoman pitkältä. Isä ja äiti eivät todellakaan tykänneet, kun siskojen kanssa karattiin uimaan :D

      Kuva sireenistä toi sinulle vahvan aistimuksen, minulle kävi muutamien kukkien kanssa samoin kuvia valitessani, hauska juttu! Ollaan me aika täysverisiä puutarhaihmisiä - se on yksi elämän suola, se jaksaa aina innostaa!

      Kiitos! Sain aika vankan lääkekuurin ja hissuksiin täällä kotona hiippailen. Villasukkaa pukkaa :D

      Poista
  5. Sulla onki lapsuuren puutarhamuistot nivoutunu monen ihimisen ympärille.
    Toivottavasti toivut pia ja saat loput syystyät tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaankin, lähellä oli monta niin mukavaa ihmistä joiden ansiosta sain vahvoja puutarhakokemuksia jo ihan pienenä.

      Toivottavasti tämä taudin selkä katkeaisi, olen vähän kärsimätön sairastelija :D

      Poista
  6. Voi sinua, keuhkis vaivana! Pikaista paranemista.
    Mutta jos tämä ihana tekstisi on taudin aikaansaamaa, niin vaivatkoon se sitten oikein pitkään ;-) Tätä oli ihana lukea, kirjoitat elävästi ja koskettavasti. Monia tarinoita ja muistoja ihmisistä, paikoista, niihin liittyvistä kasveista. Aivan ihanaa!
    Kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keuhkis vaivaa, toivottavasti pian hylkäisi minut - harvoin saan flunssan ja olen niin kärsimätön sairastelija.

      Tämä teksti ei taida olla ihan taudin aikaansaamaa. Kruunu Vuokon haasteen saatuani noin kuukausi sitten, olen sitä hiljalleen noin kuukauden päivät mielessäni kypsytellyt ja sitten vain sen kirjoitin. Kasveilla on ollut suuri merkitys elämässäni ihan pienestä pitäen...mukaan olisin vielä voinut ottaa mummun ihanat sarviorvokit ja mummulan matkalla tienpenkalla iloisesti kasvavat siperianunikot, joita en pihassani saa kasvamaan millään tai isosedän ihanan Lyyli-tädin pelakuut ja sammalleimut :D kasvikohtaamisia lapsuudesta riittää vaikka kuinka paljon!

      Toivottavasti otat haasteen vastaan, uskon että kukat ovat sinuakin kuljettaneet ja antaneet iloa ihan lapsesta saakka!

      Poista
  7. Voi kuinka koskettava postaus - kiitos muistojen jakamisesta! Oli todella mukavaa luettavaa sydämen pohjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Kukat ja kasvit ovat olleet rinnallakulkijoita koko elämäni ajan! Monta lapsuuden rakkauskasvia pihassani kasvaakin.

      Poista
  8. Ihana ja upea postaus <3 Tätä oli ihana lukea <3 Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskanasen Elämää! Toivon että tämä keuhkis hylkäisi minut mahdollisimman pian!

      Poista
  9. Kiitos haasteesta! Otan sen vastaan! Lapsuuvesta on jiäny siulle paljon mukavia kukkiin ja puutarhaan liityviä muistoja, ja sen innoittamana varmaan rakkaus puutarhaan on tehny siusta niin taitavan puutarhurin.
    Paranemista siulle!
    Hyvvee viikonvaihetta ja Pyhäinpäive!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, jos otat haasteen vastaan! Ajattelinkin, että lapsuudessa myös sinulla on paljon puutarhaan liittyviä muistoja ja rakkauskasveja! En tiedä olenko kovin taitava puutarhaihminen, mutta touhuan kyllä kovasti, joskus onnistuen ja joskus epäonnistuen :D suuri nautinto pihatouhuaminen minulle kuitenkin on.

      Kiitos, toivottavasti antibiootit vievät taudin menneessään :D

      Toivottavasti saamme kauniin viikonlopun, ilman lämpiämistä on ainakin luvattu.

      Poista
  10. Upea postaus kaiken kaikkiaan! Ihania, hauskoja ja liikuttavia muistoja taidokkaasti kirjoitettuna ja kuvitettuna. Tykkäsin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Kukat ja kasvit ovat kulkeneet rinnallani koko elämän taipaleen jatkuen edelleen. Kukat ovat tuoneet elämääni myös paljon ihania ihmisiä :D

      Poista
  11. Ihania muistoja ja niitä tukevia juuria, joista on hyvä ponnistaa. Ihana kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Vahvat juuret kantavat, kukat ovat minulle olleet niin tärkeitä jo ihan pienestä pitäen.

      Poista
  12. Kuinka ihania muistoja ja kauniisti kirjoitettuja ajatuksia ja muisteloja. Tuli hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatusta! Tykkäsin tästä haasteesta kovin!

      Poista
  13. Meillä mustialan ruusu kasvaa mustaviinimarjapensaiden vieressä:)

    Runoilijannarsissit ovat ihanan ihania ja mikä tuoksu. Noin 25 vuotta täyttä kukintaa, mutta nyt yhä useammin tulee vain pelkkiä lehtiä, vaikka olen jakanutkin, en tajua...

    Minulla oli kotikylässäni salainen puutarha, jossa sain käydä. Sen omisti vanha leskimies, jonka intohimo olivat puutarha ja sen linnut, siilit etc. Oli uskomatonta kulkea siellä kuin kukka- ja pensasluolastossa, eksyä poluilla,kohdata miltei kesyjä lintuja etc. Mutta olis siellä luumupuitakin ja joka syyskesä lähdin kotiin mukanani kantamus makeita luumuja.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, onkohan siinä joku taika, että viinimarjat ja mustialanruusu rinnakkain laitetaan :D

      Onpa aikas jännää, että runoilijoiden kukinta on taantunut vaikka olet niitä jakanut. Ihmetellä pitää! Kuinka vahvaa maa on? Runoilijat ovat ihania!

      Lapsuuden salainen puutarha, tosi ihanaa! Sellaiseen on mukava aina matkustaa haaveissa kuten Rölli :D Jokaisella lapsella pitäisi olla oma salainen puutarha ja kiltti leskimies, kun antoi sinun siellä vierailla! Sinunkin kohdalle on sattunut lapsirakkaita aikuisia.

      Poista
  14. Oli ihanaa kuulla lapsuudestasi :). Olit sama Saila jo pienenä! Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudessani oli paljon ihania kukkia ja lapsirakkaita aikuisia! Sama Saila olen edelleen, kukat kulkevat mukanani. Sain aika vankan kuurin, toivottavasti se auttaa!

      Poista
  15. Suloiset lapsuuden kukkamuistot! Eipä ole ihme, että nykyinen puutarhasi on täynnä kaikkea herkkää, tuoksuvaa, maukasta, loistavaa, eksoottista... Kaikesta välittyy linkki menneisyyteen ja jokaisella kasvilla on jokin syy kasvaa huomassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Jokainen puutarhaani valikoituva kasvi linkittyy elämääni aina jollain tapaa, jokaisella kasvilla on todellakin aihe tai syy kasvaa meillä :D

      Poista
  16. Nuuhkin täällä nokk apitkällään ja muistlen samlla oman mummuni puutarhaa siellä Hämeessä. Se oli niin kaunis. Samoja kukkia kuin sinun rakkaimpasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että hämäläinen mummusi puutarha on ollut saman henkinen kuin meillä: narsissit, sireenit, piunit, tiikerinliljat, juhannusruusut, omenapuut, tuomet...ihan kaikki. Juuripalat kulkivat talosta toiseen, ei ollut taimikauppoja paljoa saati rahaa taimia ostaakaan. Puutarhat olivat kauniin reheviä, mummuilla oli vankka viherpeukalo ja silmää kauneudelle. Siellä me lapset saimme kasvaa :D

      Poista
  17. Ihania muistoja, ei ihme, että olet edelleen puutarhaihminen! Tämä haaste on niin ihana, että luulenpa vastaavani siihen joskus itsekin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä haaste on tosi ihana, olisi mukavaa lukea sinunkin lapsuuden puutarhamuistoista. Puutarhaihmisen siemen minussa kasvoi jo ihan pienenä :D

      Poista
  18. ihania muistoja! Kiva postaus!

    VastaaPoista
  19. Ihana oli kurkata lapsuutesi puutarhaan ja muistoihin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuta, lapsuuteni oli täynnä ihania kukkia.

      Poista
  20. Kauniita muistoja ja pikku tarinoita, tätä oli kiva lukea. Tuoksut ja värit jättävät voimakkaan muistijäljen. Jännä miten jostain tuoksusta saattaakin nousta esiin jokin muisto niin elävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Muistijäljet ovat todella vahvoja!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!