Kivipellon Saila

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mietin tänään aamulla peiton alla, onko jo on talviaika. 


Kysyin Kivipellon isännältäkin, että joko on talviaika...no ei vielä! Talviaika alkaa (pah) vasta viikon päästä, 
ei mennä asioiden edelle. 
Aamupala meinasi mennä väärään kurkkuun! 
Haaveissain katselin ulos ja arvatkaa mitä taivaalta tippui...niin juurikin sitä valkoista, jolle olen huomattavan allerginen! Kivipellon isäntä torui, 
miksi kyselit sellaisia talviasioita peiton alta! 
Oma syy, että lunta sataa!

Tulipa kiire pihahommiin. 
Paljon on pihalla temuttu, 
mutta vielä riittää muutamaan rupeamaan askareita. 


Hyvässä seurassa ja valvonnan alla tietenkin leikkelin loppuja perennan varsia, peittelin kärhöjä ja pioneja talviunille, 
pesin ruukkuja...siis sitä mitä aina kasvukauden lopulla tehdään. 

Iloinen olin sisseistäni, kylmää kestävistä kukistani. 

Ametistiukonhattu ehti kukkimaan, ihanaa!


Sauramokin vielä jaksaa availla kukkiaan.

Pörheä digitalis, melkein kukkii!

Tämän ressukan nuppujen avautumista odottelin, turhaan. Ensi kesänä sitten.

'Piilu' on tainnut antautua kylmyydelle...

...samoin tämä kanadanruusu. Se olikin kukinnaltaan hehkeä...

...siis tällainen. Tita, tunnistatko tämän?

Ponteva punahattukin kukkii, kaveri jo hiukan nuukahtanut.
 
Syyskukkijoita pitääkin laittaa vielä enemmän kasvuun. 
 
Iloinen olin myös herraseurasta, 
vallankin Sulo halusi näyttää minulle aarrepenkin salaisuuksia. 
Nöpö tapansa mukaan vain valvoi tekemisiäni. 

Vakoilupaikka.

Tuonne ei saa kaivaa pisumonttua.

Mamman rakettikukka.

Mitä tuolla tapahtuu?

...hupsista!

Löydätkös Sulon?
 Sulo on ikuinen pentu, kujeileva karvaturri jolla aina riittää tekemistä ja vakoilemista. Taitava metsästäjä, Nöpön velikulta, joka käy joskus vanhan herran hermoille. Kylän paras tappelija!

Vaikka kylmyys vie monta kukkijaa mennessään, 
sissikukat vasta aloittelevat kukintaansa. 
Jouluruusussa oli vankat nuput 


ja syyssahrami 'Albus' työntää piippoja maasta! 

 
Mikä onkaan ihanampaa kuin piipot ja nuput syksylläkin.

Toivottavasti saisimme kuitenkin tälläisen rapsakan syksyn, kiitos ei vielä lunta eikä pakkasta - valkosipulit melkein kaikki on vielä istuttamatta! 

Mukavaa viikkoa kuitenkin teille kaikille! Pitäkää itsenne lämpimänä ja muistakaa laittaa heijastin heilumaan!

 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Tunnustan

Minä Nöpö Mammanmussu Kainaloinen 
tunnustan käyneeni mamman kukkapenkissä pisulla 
ja siinä samalla ihan muutama kukkasipuli, 
kai hyasintti tai joku tuli pisukuoppaa kaivaessa huiskaistua maasta ylös - mamma huomasi sen, 
ei ollut kovin vihainen ja peitteli ne sipulit maahan takaisin. 
Maa oli vain niin pehmeää pisukuopan kaivuuseeen juurikin siitä kohtaa minne  mamma oli yrittänyt sipuleita piilottaa. 


Mammaa on helppo pehmittää
...ei tarvitse kuin lähteä kuvausretkelle mukaan, 
vaikka masukarvat ja tassut vallankin siinä kastuvat 
ihan litimäriksi. Meillä on tullut vettä niin mahdottoman paljon, onneksi mukavia nukkumapaikkoja löytyy paljon 
ja sateen ropinaa on kiva kuunnella!

Mamman syksysyksykukkija on nupulla, kohta kukat avautuvat - ametistiukonhattu (Aconitum carmichaelii).



Keltainen sormustinkukkakin innostui vielä kukkaan 
(Digitalis grandiflora)...


.
..ja väriminttu, perhosbaari, olisi vielä avoinna, liihottelijoita ei vain enää näy (Tarhaväriminttu 'Prairie Night').



Mamman joulupaketissa tuli sellainen vaaleanpunainen suttura 'Waterlily', no aika kaunis. Ensin se pelkäsi matkaa Hollannista meille niin, että muuttui valkoiseksi ja sitten punastui kai nähdessään minut 💕.


Kyllä vielä punahatutkin heiluvat tuulessa ja mamman krasseissa riittää kukintaa vallankin 'Tuulikeissa'. Tuo ulkomaanotus 'Phoenix' -krassi kasvoi niin vaatimattomasti, että se sai mamman surulliseksi. Kaksi pussia siemeniä joista neljä siementä iti, 
kaksi oikeaa lajia ja kaksi jotain ihan tavista!



Vaikka maa on märkää, on täällä ulkona ihan kivaakin. 
Kierros on tehty ja minä mammanpoika saan palkan! 
Rakastan kananmunia - sekoitettuna ei vatkattuina!


Nöpö Mammanmussu Kainaloinen

Ps. Pitäkää tassut kuivina, ettei nuha pääse yllättämään!



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kevään odotusta

Paketti Hollannista saapui! 


Se oli kuin joululahja! 
Malttamattomana sen avasin, vaikka tottakai tiesin sen sisällön. Piti päästä hypistelemään ja rapistelemaan (koskahan naapurit vievät minut 'hoitoon', avasin paketin pimeässä navetassa otsalampun kanssa, kun valoa ei kesän jälkeen navetan puolelle ole kytketty).

Mietin, että tilaukseni taisi olla liiankin maltillinen - 323 kukkasipulia yhteensä. 
Syksyllä kukkasipuleiden määrä tuntuu suurelta, keväällä piippojen määrä liian pieneltä. 
Syksyn ahkeruus palkitaan keväällä. 

Eilinen päivä meni sipuleita istuttaessa. 
'Urakan' aloitin narsisseilla, jotka kummityttö kesällä nosti maasta. Kukinta oli taantunut. 
Sipulit olivat kaivautuneet melko syvään. 
Narsissimaastani sipuleita nousi kaksi leipälaatikollista. 
Toinen laatikollinen lähti kummitytön mukaan, toisen kuivattelin ja eilen ne siis istutin. 


Narsissi-/uuden pionimaan perusparansin ja hiukan sipuleille laitoin kukkasipulilannoitetta. 

Varsinaisen herkuttelun aloitin sitten. 
Hollannin sipuleista melkein kaikki sain maahan, tänään vielä satakunta narsissia laitan multaan. 
Tässä joululahjani sisältö:

Colchicum 'Waterlily'
Fritillaria meleagris 'Alba'
Fritillaria uva-vulpis
Galanthus nivalis
Muscari 'Pink Sunrise'
Pienikukkaisten narsissien sekoituspussi
Narcissus 'Hillstar'
Narcissus bulbocodium selectie JSP
Tulipa 'Evergreen'
Tulipa 'Flaming Flag'

Värimaailma sipulikukissani on jälleen hyvin perinteinen 😍

Lisäksi tilasin kaksi amarylliksen sipulia ja Mustikkamummolle leucojum vernumin sipuleita.
 

Istutuksessa käytin samaa 'tekniikkaa' kuin Kukkaiselämän Satu. 
Mietin päivittäisiä kulkureittejäni ja näkymiä ikkunoista ennen sipuleiden maahan laittoa. 
Kaksi tärkeää penkkiä saivat hyvät lataukset - 
sisäpihan rinnepenkki ja iso kukkamaa, 
jota katselen aina keittiöstä. 
 

'Woodstock'


Täytynee tehdä vielä joitakin hankintoja, 
rytörinteeseen ei sipuleita vielä mennyt yhtään!

Hankintoja täytyy tehdä vielä siksikin, 
että saan kellariin ruukkuihin kukkasipuleita kevättä odottamaan.
Viime keväänä monessa postauksessa ihailin upeita sipulikukkien ruukkuistutuksia.

'Suuri määrä' kukkasipuleita syksyllä on hyttysen aivastus keväällä! Joka kevät odotan nousevia piippoja niin paljon! 

Narcissus bulbocodium selectie JSP. ihana pikkuinen narsissi!

Mukavaa alkavaa syksyistä viikkoa Sinulle!

 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lauantain puuhasteluja ja vähän pyhänkin

Eilinen päivä oli aikas puuhakas. 
Kuivuri pöhisi, tillit saivat antaa tietä varsisellerin lehdille ja varsille. Voi miten herkullinen tuoksu kodissamme viipyi koko päivän. Varsiselleriä en ole ennen kasvattanut, 
varmaan siksi, kun se on aika allergisoiva 
ja lasten ollessa pieniä varjelin heitä. 
 Ajattelin sitten myöhemmin sitä kasvattaa kun lapset ovat isoja - nyt he ovat 💟.



Lehdet ja silputut varret kuivurin verkkohyllyille ja kone käymään.

Pestoa en ole tehnyt aikoihin, 
siis sitäkin piti sitten valmistaa tietenkin. 
Kasvarissa on vielä hyvää basilikaa ja persiljaa. Ja kun pestoa tekee niin silloin voi tehdä myös pestomarinoituja motsarellapalleroita, aika hyviä ovat.



Iso uuni lämpeni, ajattelin tehdä ruokaa viikon helpotukseksi. Pari pataleipääkin tein - Nattaset  - tuumi isäntä. 



Isännältä sain jo hyvä tovi sitten ajatuksen tai haaveen 
- vieläkö muistat kuinka mojo-kastiketta tehdään ja kanarian perunoita. Tottakai muistan ja onhan minulla vanha ohjekin jonka sain ensimmäisellä Kanarianreissulla hotellin baarin amigo Miguelilta. 

Aika osuva teksti kirjasen kannessa!

Mojo-kastike on ihanaa, teen sen kaveriksi vielä valkosipulilla höystettyä kermaviilikastiketta - oivallinen pari. Meillä ei ollut kotona yhtään punaista paprikaa mojo-kastiketta varten, keltaiset saivat kelvata, hiukan punaista paprikajauhetta lisäsin, mutta se ei muuttanut sävyä ollenkaan. 


Tänään on vuorossa kukkasipuleiden istutusta. 
Hollantilaiset eivät vielä ole saapuneet, 
postipaketti on kuitenkin jo lähtenyt meillepäin tulemaan. 
Laitan kuitenkin L-kaupasta ostetut maahan jo. 
Päivästä näyttää tulevan oivallinen pihahommia ajatellen. 

Maahan laitan myös loput taimet. 
Eilen kävin vielä taimistolla. Kasvimaalleni täytyy saada punahattupenkki perhosia varten. Taimistolla oli jäljellä vain punaisia ja pari valkoista - kahdeksan tainta yhteensä. 
Lisää taimetan keväällä, muitakin värejä. 
Kasvimaalle tarvitaan myös väriminttupenkki juurikin perhosia varten. Tämä ajatus virisi blogikeskustelussa ystäväni Betweenin kanssa joku aika sitten.

Nöpö esittelee päivän repertuaarin.

Nöpö tykkää hyasinteista, niin minäkin. Tuo 'Woodstock' on erityisen ihana!



Keltaiset tulput tulevat keltaiseen penkkiin.


En ole kovin alliumien ystävä, mutta ajattelin laittaa niitä valkoisten leimukukkien joukkoon. Voisi näyttää aika kivalta!


Tilasinhan Hyötykasviyhdistyksestä vielä uutta valkosipulilajiketta 'Aleksandrani' kaveriksi. Lajike on siis peipsijärveläinen 'Kodaver'. Peipsijärvi on sellainen paikka, jonne haluaisin matkustaa. Paikka on tunnettu omenoistaan, sipuleistaan ja vanhauskoisten ortodoksien ikoneista. 

'Kodaver'


Piha kutsuu, Nöpö odottelee jo sipulipussien kanssa.


Sulo ehdottaa aamuvenyttelyä, se tekisi hyvää myös!


Mukavaa sunnuntaita 
ja alkavaa viikkoa teille kaikille!