sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kevään viimeinen päivä

Tuulee, vähän näkyy vanhaa taivasta, vettä pieksee taivaalta ajoittain lujaa, kylmää...näinkö kesä alkaa?

Luonto tietää, ei se kesä aina tule kuten me ihmiset ajattelemme, luonto tietää ja ajoittaa kukinnot ja kasvut sen mukaan. Ihmislapsi on usein niin malttamaton!


Kevät availee hissuksiin viimeisiä sipulikukkia...

...antaa leppäkertun nukkua varjoliljan lehtihangassa...


...keinuttaa kärhön nuppuja tuulen kehdossa...

...antaa viimeisten sipulikukkien kukkia vielä rauhassa...

...herättelee kevään herkkuja...

...nostattaa karvapalloja odottamaan kohta alkavaa kukintaa...

...heiluttelee sydämiä hiljalleen tuulessa...

...värien sinfoniaa...


...ihanuuksien kukintaa valmistelee...

...forget me not...

...ja mansikoita...eihän tule hallaa...

Ihanaa alkavaa uutta viikoa!

Jane, kullannuppu







torstai 28. toukokuuta 2015

Kehtaanko vielä

Olen jo niin monta narsissipostausta tehnyt, mietinkin josko voisin vielä kaksi kaunotarta esitellä, viimeisintä kukkijaa. 

Molemmat ovat ihanuuksiani, toinen keltainen, jolla ei juurikaan ole lehtiä, nuput varsien terävissä kärjissä (tuo keltainen pää) ja avautuessaan kerrottu, voisitko Saaripalstan Saila taas auttaa, mikähän tämä mahtaa olla?



Haverat kukkivat iloisesti ja paljon, niidenkin kasvutapa on mielenkiintoinen.



Ja runoilijat. Nämä eivät ole 'Pheasant Eye' -narsissia, kukka on pienempi, kukan terälehti aaltoileva ja tuoksu se oikea, voimakas, tuulenvireen mukana kulkeva, ehkä 'Actae' -narsissi. Voi, jos voisin tuoksun liittää postaukseen.



Pionien kausi alkaa pian, ensin Kuolan pionit, sitten Red Charm ja muut seuraavat perässä...

Isomummun perintöä, tummanpunakukkaisia kerrottuja pioneja.

Red Charm, jo hiukan punaista näkyy nupussa, upea kukka ja varsi kuin raparperilla.

Kuolan pioneja

Osa pionipenkistä

'Jalkavaimo nousee kylvystä' ja 'Juhlapukuinen rakastaja' komeassa kasvussa
Oikeastaan, emäntä on haihatellut siellä ja täällä, pehtoorin virkaa olen hoitanut huolella, lapio viuhunut ja jälkeäkin syntynyt!

Pieni olen mutta pippurinen!!
Katsotaan taivaalle, pilviä kertyy taas...




Toivotaan, että alkavana viikonloppuna saamme taas nauttia puutarhatöistä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tytöt karkkikaupassa

Teimme eilen tyttären kanssa äiti-lapsi (25 v.)-matkan Uudenkaupungin Minifarmi- ja Kukkamessuille. Lähdimme aamusta heti liikkeelle, sataatuhjutti, taivas oli paksun pilviverhon peittämä ja tuuli kovasti.

Huittisen jälkeen pilviverho alkoi repeillä ja lupaus kirkkaammasta säästä saatiin. Ilma oli messuilla kylmä, pipo olisi ollut kova sana, mutta se makoili kotona kaapissa.

Messuilla oli tarjolla vaikka mitä kivaa, aivan joka lähtöön ja monenlaiselle harrastajalle. Kiersimme ensin hallin ja alapihan ja sitten suunnistimme siihen suuntaan, josta tuli onnellisen näköisiä ihmisiä kukkakassien kanssa.


Kentällä kylmässä viimassa oli tarjolla paljon kukkia ja taimia. Äidinvaistot heräsivät, kun näin surullisesti lorpallaan olevia lämpimästä kasvihuoneesta tuotuja taimia kylmässä viimassa, voi pieniä ressukoita!

Taimikauppiaita oli tullut myös Eestistä, katselin ja kävin Jaakopin painia ostanko-enkö osta...mutta Vakka-taimen herkkutori oli onneksi vieressä! Ja sitten lähti mopo omille teilleen... Ihania herkkuja tuli mukaan niin paljon kuin jaksettiin kantaa: vuokkoja (kerrottu keltainen ja valkoinen, ternivuokko, sinivalkovuokko), kielo 'Rosea', komeavaleunikko, köynnösukonhattu, perhoangervo, keltakielokki (nyt en kävellyt ohi kuten Tampereen messuilla), tummapikarililja, aasiankullero, gerbera nivea ja kalliokielo. Kyselin myyjätädiltä, onko tuo sinivalkovuokko hämyvuokko, mutta sanoi ettei ole. Toiselta kauppiaalta ostin julianesikon. Tyttärelle hankittiin chilin taimi ja aivan ihana punainen hortensia. 

Kiersimme katsomassa myös eläimiä...


Messut tuli kierrettyä ja sitten matka jatkui Raumalle Vuorelan puutarhaan. Kuvat jäi valitettavasti ottamatta! Kiersimme kasvihuoneet ja ihastelimme upeita kesäkukkia, mukaan lähti lisää kukkia ja jos oma pää oli jo sekaisin niin tyttäreltäkin meinasi mopo karata... Mukaan tuli pelakuita, petunioita, jumaltenkukka ja sellainen nahkealehtinen esikko. Terveiset Marjalle, oli kiva tavata, Sinulla on ihana työpaikka. Vuorelassa oli surukuusia, autoon ei mahtunut enää, täytynee tehdä uusi reissu.

Kotimatka alkoi, koska Uusikaupunki ja Rauma olivat molemmat meille uusia paikkoja, emme löytäneet ruokapaikkaa. Mutta kuten kaikilla kunnon retkilla on hyvät eväät, näin oli meilläkin. Toppasimme pysähdyspaikalle herkuttelemaan. Peräkonttia piti vähän tyhjentää, että saatiin eväät esille. Tytär tokaisi siinä, että kuinka kauheaa olisi jos nuo taimet jäisivät pysähdyspaikalle! 



No eväät oli syöty ja matka Tamperetta kohden jatkui. Tytär kysyi yllättäen, entäs ne taimet, jäikö ne sinne pysähdyspaikalle? Sydän pysähtyi ja silmissä sumeni....ja sitten naurunremakka, äiti oli mennyt halpaan.

Kaikki karkit olivat mukana! Meillä oli oikein mukava matka!
Suloinen minipossu
 Mukavaa alkavaa touhuviikkoa!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Esikkoja etsimässä

Narskujen ihotulitus jatkuu, tosin Carltonit alkavat jo hiipua, mutta viimeinen narsissi avaa kukkansa, kuin runoilija, mutta keltainen. Saaripalstan Saila, mikä tämä mahtaa olla, se oli mukana sekoituspussissa ja kauniskin vaikka keltainen?


Minä pieni täällä keskellä kuvaa!!!


Kirjopikarililjat aloittelevat kukintaa...



Ja esikot...teidän nimiä en tiedä, mutta kauniita olette!





Valkoinen sinikämmen kukkii ja...

...äidin antamissa unikoissakin on jo nuppuja!


Mukavaa keskiviikkoiltaa!