maanantai 26. kesäkuuta 2017

Humalapoikien huuma

Tämän päiväinen raekuuro pieksi lehdet reijille...

Muistattehan humalapojat! 
Ne, jotka esikoinen 'adoptoi' Saksasta. 
Heidän alkuvaiheistaan löytyy lisää täältä.
 Pojille tehtin oivalliset salot, jotka saadaan sadonkorjuussa käännettyä alas niin, että akrobatiaa ei tarvitse harrastaa tai asettua alttiiksi muille mahdollisille vaaroille. 
Tuet nojaavat Puuhamaan seinää vasten.


Pojat ovat kestäneet Suomen talvet kuin sissit konsanaan. 
Kasvatus on helppoa, 
kunhan poikien varpaat eivät likoa vedessä. 
Meillä pojat asustavat Rytörinteen päällä. 
Sopiva paikka siis heille. 
Satoa kerättiin viime syksynä ensimmäistä kertaa 
ja sillä maustettiin esikoisen ja hänen prinsessansa hääolut 
- kahta merkkiä oli siis tarjolla: 
'Junantuoma Turkulainen' (huom. iso-T) ja 'Hidas Hämäläinen'. Olut oli ilmeisen suosittua ja maukasta. 


Haimme siis ennen saksalaispoikien adoptiota kotimaisia kantoja kasvatukseen heikoin tuloksin. 
Seinäjoen maatalousmessuilla törmäsin kuitenkin herraan, jolla oli huomattavan paljon tietoa kotimaisista humalakannoista. 
Asia alkoi siis kiinnostamaan. 
 Humalakantoja on kerätty Suomessa kasvatukseen. 
Niistä on jopa pantu oluttakin. 
Myyntiin kotimaisia kantoja ei ole vielä tullut, 
mutta toivottavasti joskus. 

Uskon, että kotimaisissakin kannoissa on varteenotettavia lajeja, eihän suomalaisten oluenjuojien suu tuohesta sentään ole ollut entisinä aikoinakaan! 
Odotellaan mielenkiinnolla.

Juhannusruusu alkoi viimein kukkimaan!



Oikein mukavaa alkanutta viikkoa! 

Maariankämmekän kukinta alkoi!
 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Keskellä tietä

Juhannusaaton perinteisiimme 
kuuluu autoretki Suomen suveen illalla, 
kun liikenne on hiljentynyt. 
Pikkuteitä hissuksiin kokkoja bongaillen 
ja luonnon kauneutta ihaillen. 
Eilinen retkemme oli poikkeuksellisen pitkä 
suuntautuen ensin  Tampereen ja Oriveden rajamaille 
ja siitä Muroleen kautta 
Parkanon suuntaan ja sieltä kotiin (pahoittelen kuvien heikkoa laatua, ne on otettu tuulilasin takaa).

Enokunnantiellä Orivedellä on paljon nähtävää, 
pieniä järviä ja jokia yhtenään kohtaa tienpenkan. 
Ajovauhtimme oli todella rauhallinen. 
Pienen mutkan takaa keskellä tietä edessämme oli perhe, 
äiti isä sekä neljä lasta tassuttelemassa. 

 
Vauhti saatiin nopeasti hiljennettyä 
ja perhe siirtyi ensin tien sivuun ja sitten metsän puolelle, 


 
vaikka lasten oli siellä ilmiselvästi vaikea liikkua 


- vanhemmat laskivat varman päälle.


Matkamme jatkui - ei aikaakaan, 
kun vastaamme tuli maastoauto ajaen selkeästi ylinopeutta. Ajatuksemme palasivat perheen pariin, 
onneksi he ehtivät turvaan.

Juhannuspäivän kukaksi valitsin nyt kahdella vanalla kukkivan lilakiehkurakielon (Polygonatum kansuenense cf.), kukka joka ensin vietteli minut nimellään ja sitten herkällä kukallaan.



Turvallista ja leppoisaa Juhannuksen jatkoa!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Suven Suloa..



Meillä on vielä juhannusruusut nupulla,
 juhannuskukka löytyi silti helpolla.

Juhannuspioni (vaeltava)
Kaunis, mutta viileä 
keskikesän juhlapäivä valkeni kovassa tuulessa.


 Lämmintä +6 astetta, vilpoisaa, 
mutta kukinnan pituuteen se vaikuttaa mukavasti.


Sireenikin on juhannuskukkani tänä vuonna. 


Kivipellossa kasvaa yhtä 'Moskovan kaunotarta' lukuunottamatta vain pihasireeneitä, valkovoittoisesti. 

Oikein ihanaa Juhannusta Teille kaikille! 
Pysytelkää lämpimänä ja
nauttikaa keskikesän juhlasta! 




torstai 22. kesäkuuta 2017

Hiljaista

Arki on vienyt ajan ja voimat...
en kuitenkaan Teitä, 
ystäväni 
ole unohtanut kuitenkaan! 
Kevät on ollut hyvin keikuttelevainen, hektinen, vauhdikaskin, 
kaikenlaisia yllätyksiä tuova! 


Olen haaveillut omasta rodometsästä
...oma pikkuinen rodometsäni on siunatussa alussa! 
Haaveilen isommasta, 
ehkä joskus...aikojen päästä, hiljalleen!
Tämän vuoden kukinta yllätti, 
todellakin!




'Pohjolan tytär'


'Pekka' ei halunnut tänä vuonna kukkia.

 
 Tällaisia pikkusia rodoja olen metsään istutellut kasvamaan, kohta varmaan niitä alkaa olla jo melkein ... parikymmentä, 50 kpl on lähitavoite.

Nautitaan tästä alkaneesta kesästä, 
vaikka ilmat ovatkin koetelleet. 
Tänään juuri siskoni Mustikkamummon tantereilla satoi rakeita niin, että maa oli valkoinen, siis Suomineidon lanteilla.

 Kaikkea hyvää!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Juhla-aikaa!

Ilmassa on muutakin kuin männyn siitepölyä, 
tosin sitä leijailee paksuina keltaisina pilvinä. 

Ilmassa on juhlan tuntua!

Tänään minua tervehti raksas ystävä, kaivattu ja odotettu! 
 Clematis 'Viorna', lajikkeeltaan 'Kalu', 
mutta annoin ihanuudelle uuden nimen 
'Marja-ystävä'.
Tuki on jo hankittu, kasvua odottelen innolla. 



Tähän 'Viornaan' liittyy jälleen mukava puutarhamuisto 
ystäväni Marjan kanssa Vakka-Taimessa. 
Viornaa hypisteltiin, meille vain ei sitä myyty,
 koska Muurisen Vesalla ei ollut yhtään tainta 
ja sekös meitä tyttöjä harmitti 
(onneksi kuitenkaan kotiin ei tarvinnut lähteä ihan tyjin käsin tälläkään kertaa)!

 Mutta sitten, 
ystäväni Suvikummun Marja teki matkan Zetasille 
ja uskokaa tai älkää, sain tuliaisena tuon ihanuuden! 
Kärhön paikka on ajateltu niin, 
että näen sen mahdollisimman usein!  

Mukaan tuolta Vakka-Taimesta on tarttunut mukaan kaikkea ihanaa, varmaan arvaatte! 
Olen kuin harakka hopealusikoiden perään 
ihanuuskasvien paratiisissa. 
Esittelenkin tässä muutaman meille jo asettuneen, 
osa vietteli kukallaan, 
yksi jopa nimellään...kuka voisi vastustaa lilakiehkurakieloa...
olen vieteltävissä täällä kukkamaailmassa.

 Lilakiehkurakielo 'Polygonatum kansuenense cf.' vielä nupulla.

Rusokalliokielo 'Polygonatum prattii'.

Tämän sainkin lahjaksi Muurisen Vesalta ostosten päätteeksi: Tähtirotkokielo 'Smilacina stellata', unohdin sen nimen, mutta onneksi Marja muisti!
Se on talvehtinut erinomaisesti metsäpuutarhassa 
ja toivottavasti leviää.


Pikkuiseni c. fusca, senkin kukintaa odottelen!


Tämänkin kukintaa aina odottelen, 
siinä on jotain herkkää ja kaunista 
'Fritillaria camtschatchensis'. 
Jotenkin tunnen vetoa noihin sitkeisiin Kamtsatkan alueen kasveihin!
 
Meillä satoin parin vuorokauden aikana noin 50 mm vettä. 
Se teki hyvää, sade oli odotettu ja se tuli hiljalleen kastellen - siis laariin, kuten Kivipellon isäntä asian ilmaisi.
 
Kasvimaani on kylvetty ja parin päivän pehmeä sade ja lämpö herätti kylvöjeni ja taimivauvojen lisäksi myös oheiskasvien siemenet iloiseen kasvuun. Odottelen hiukan ja sitten tartun toimeen, varrellinen heilurihara on siinä hommassa oivallinen ystävä. 
 
 Valkosipulit, edessä muutama valeessa oleva kuusi: kultakuusi, purppurakuusi ja luutakuusi.
 
 Pikkuiset maissin ja amaranthuksen ('Red army') taimet sekä muutama joriini.
 
 Herne 'Markana', ei tarvitse tuentaa, siis minulle sopiva!
 
 Lehtikaalia jälleen noin 80 tainta, ruuaksi ja riistapelloksi pupusille (vihreää ja punaista).
 
 Varsiselleriä. Taimetin sitä ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Edessä purjon hentoja versoja. Pavut ja kurpitsat odottelevat vielä ulospääsyä. 
 
Kasvu pamahtaa kasvimaalla pian. Kate ja kunnon lannoitteet (nokkosvesi) takaa kunnon sadon.
 
Kasvimaata laittaessani valmiiksi herkistyi ihan mahdottomasti. Hiljalleen siirryn kasvisvoittoiseen ruokavalioon, josko se helpottaisi oloani ja keventäisi painoakin. 
 
Kasvimaalla olen aina niin onnellinen!
 

 Aurinko paistaa jälleen! 
Mukavaa viikonjatkoa!!




 





torstai 8. kesäkuuta 2017

Nyt poksahti!

Vaikka olen kipuillut ja kiukutellut Teillekin ihanat lukijani 
tuosta polvesta, 
täytyy sanoa - elämässäni on ollut paljon 
iloa, onnea ja enkeleitä!

Tänään poksahti! 
Tätä päivää olen odotellut jo hyvän tovin. 
Pampula avautui, 
ujo kaunotar avasi terälehtensä! 
Nyt on aihetta iloon!!!

Valkokiinanpioni - paeonia lactoflora v. trichocarpa






Illalla sateen alkaessa kaunotar vetäytyi suppuun, 
ujosti, kauniisti.



Sadepisaroiden timantit hellivät ihanuutta!

Ihanuus on kotoisin Vakka-Taimesta.

Mukavaa alkavaa loppuviikkoa Teille kaikille!



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Taisi kesä sittenkin alkaa

Voi miten ihmeen paljon tuo 
neiti Kevät keikutteleen helmojaan! 
Ensin antaa uskoa lämmöstä 
ja sitten heittää raekuuron ja Siperian kylmän henkäyksen perään. 

Onneksi viikonloppuna toivo lämmön palaamisesta 
 saatiin jälleen 
ja koulunsa päättäneet ja kesälomalle kirmanneet 
saivat kauniin, vaikka hiukan raikkaan juhlapäivän.

Tällaisen meille laitoin kiviaidan kylkeen kasvamaan...saanko apua nimestä, lappu taas lentänyt taivaan tuuliin!

Juhlaa riitti minullakin! 
Vanhan ortopedini ohjeen mukaan olen hankkinut 
pitkävartisia työkaluja ja ihanuusKivipellonisäntä oli vankasti apunani pihahommissa! 

Kivipellon isäntä on ottanut (ihanaa,ihanaa) 
missiokseen hävittää valvatti kasvimaastani. 
Apuna tässä puuhassa on ollut myös esikoinen ja ihanuusminiäprinsessa. 

Valvattia ei kannata väheksyä vastustajana, 
se on kavalista kavalin, mutta taisto jatkuu ja uskon, 
että olen voiton puolella. 
Maa on käännetty lapiolla. 
Takapelto vuoroviljelty peruna-härkäpapu-auringonkukka 
- kolmen vuoden kierrolla. 
Auringonkukka on erinomainen rikkaruohonhävitin! 
Takapellon uskalsimme sentään jyrsiä ja se on kylvetty. 
Kivipellon isännän kääntämä maa odottelee taimia, 
lehtikaalia paljon ja purjoa myös. 
Tämä kaikki valmistelu on siis tulevaa potager/lavakauluspuutarhaani varten. 
Kasvimaani hankalimpaan paikkaan 
(alakuvassa keskellä lipstikan takana)
on tulossa pieni puutarha - kirsikkaa, pensasmustikkaa ja ehkä rypäleitä katettuun maahan sievällä aitauksella. 

Hurmaannuin Koveron Pirkon blogissa olleesta upeasta aidanteesta ja portista, saanhan siitä ottaa vähän mallia? 


Keltainen penkki oli siivouskohteenani. 
Se on aika pieni ja helppo. 
Uskolliseen pitkävartiseen kuokkaani tukien hissuksiin sen siivoilin. Vaikeita vastustajia siinä ei juuri ollutkaan, helppo nakki siis! Muutama uusi taimi sai siitä uuden kodin.


Kaukasianpionivauva (p. mlokosewitschii)

Pellavaliljapikkuiset (lilium pumilum), tilasin 10 kpl ja sain 16 kpl!

Kunhan kukka aukeaa, saan tällekin kaunottarelle nimen!

Vanha juhannuspioni tai talonpoikaispioni. Tämä pionien tunnistus on joskus hankalaa!

Talonpoikaispionin taimia onkin meillä aika monta. Pelastin sen vuosia sitten heinikosta talomme rakennuspaikalta.
Kasvihuoneessa odotellaan pääsyä omalle kasvupaikalle - en hosu! Tomaatit näyttävät aika pieniltä. 
Kylvin ne 8.4.2017, se on vakituinen tomaattien kylvöpäiväni. Taimet ovat topakoita, matalia ja melkein kaikissa nuput. Näin meillä joka vuosi on ollutkin ja satoa olen aina saanut - riittävästi.


Hiippailin eilen metsäpuutarhasta ja koin iloisen yllätyksen! 
Olin laittanut sinivalkovuokon kasvuun, 
muistamatta taaskaan koko asiaa! Ihanuus, voimakkaan sininen vuokko kukki! 
Saattelin Kivipellon isännän myös kaunokaista katsomaan!

Anemone nemorosa 'Royal blue', Vakka-taimesta.
Humalapojat ovat jälleen päässeet kasvuvauhtiin. 
Ensimmäinen sato niistä korjattiin viime syksynä 
ja sadolla maustettiin 
esikoisen ja ihanuusminiäprinsessan hääolut.
  


Mukava oli viikonloppu! 
Kanat pääsivät ulkotarhaan. 
Päivän äänimaailmaan kuuluu Tarmon ja pikkukukon kiekaisu silloin tällöin!

Kerronpa tämän maratoonin päätteeksi Teille ihanuuslukijani eilisen illan tapahtuman. 
Nöpö istui pihalaatoilla, nautiskeli illan lämmöstä. Paikalle saapui pupu. Se oli ilmeisen hurmaantunut Nöpöön, yritti tehdä vaikutuksen! No pupulle ei onni ollut myötä, leikattu kollipoika ei pupusten viettelyksiin lämmennyt...pupunen jatkoi matkaansa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa - kesäviikkoa - 
Teille kaikille!